Mä ajattelin tässä kirjotuksessa vähän tuoda julki sitä mikä usein painaa mun mieltä. Joka on menneisyys, kyllä - mun oma pieni kummitus, jota ei kylläkään pidä enään miettiä,koska sen avulla oon tässä,missä nyt oon ja vahvempana koskaan,sepä se. Mutta omistappa sama pää joka mulla on, sitä on sillon vaikee sillon antaa olla.
Kauhean moni ihminen syylistyy siihen, että arvioi ihmisen sen perusteella kun "Se oli ihan narttu _5 vuotta_ sitten kun oltiin yläasteella" Tiedän, hauska vertauskuva, sillä tohon törmää harmittavan usein, arvostellaan sillä,mitä toinen oli alaikäsenä,tyhmänä kakarana, sinä aikana ku alkaa vasta rakentaa elämäänsä,tietämättä mitä tuleva tuo tullessaan. Mutkin moni ihminen on arvioinut menneiden ja tuolloin tehtyjen virheiden takia, musta se on väärin. Koska musta ihminen on nuorena hyvinkin haavoittuvainen ja paikkaansa hakeva nuori ihminen. Nuorena ne virheet tehdään ja niistä opitaan, ketä on tarpeeks synnitön ja tarpeeks täydellinen ylipäätään arvostelemaan toista? toisen virheitä tai muutakaan? Sepä se,kun ei kukaan. Myönnän, mä oon joskus syyllistynyt siihen itekkin ja kieltämättä ollut ennen kunnon suoraan sanottuna lehmä. Mut mä hiukan puolustaudun sillä, mä en ikinään ollut ilkeä toiselle ilman syytä, mut on aina opetettu suojelee ja puolustaan itseäni ja lähimmäistäni ja tärkein oppi minkä välillä nykyisenä minänä unohdan ; Mä kohtelin ihmistä niin,kun ihminen kohteli mua.
Mutta kuinka moni teistä voi oikeasti nostaa käden ylös, ettei olisi menneisyydessä virheitä tehnyt tai olisi täysin puhdas pulmunen ja synnitön? Niimpä,tuskin kauhean moni. En myöskään mä.
Mä huomaan usein ahdistuvan,kun nään menneisyydestäni ihmisen jonka kanssa en välttämättä sattuneista syistä oo väleissä/tekemisissä. Mä en tiedä miksi, ehkä siksi et se tietää tarinan mun menneisyydestä, sen mitä ennen olin, tietämättä se mitä tällä hetkellä oon ja sitä mitä oon tähän päivään mennessä kokenut näinkin nuoreks ihmiseks.
Mä huomaan myöskin ahdistuvani paljon, kun törmään paikkoihin johonka liittyy joku ei niinkään kiva muisto tai ihminen. Se saa mut myös voimakkaasti ahdistumaan, koska on paljon niitäkin paikkoja, jotka sitä haluis unohtaa kokonaan, vaan kun pää ei laita unohtumaan.
Mä useinkin murehdin mun menneisyyttä. Musta se on kamalan väärin tai se että mietin ylipäätään mitä muut on mieltä mun elämästä kun ne ei ole elänyt sitä - ne tietää vaan puolet. Ne ei tiedä mitä oon kokenut - ne on vaan kuullut. Ne on kuullut - vaan ei tuntenu yhtäkään niistä tunteesta jota sillon kävin läpi ja joita nyt käyn läpi tai mitä oon koskaan käynyt läpi. Kun et tiedä toisesta kun puolet tai menneisyyden, laske syyttävä sormes alas, mä voin väittää, että säkään et oo synnitön, silti mä en nosta mun sormeani sua vastaan tai edes sanaa sua vastaan. Mä en pyri tällä puolustelemaan itseäni, mulla ei ole tarvetta. Mä kuitenkin koen,että mä olen aikuistunut jopa omaishoitajana niin paljon, että mä nään sen niin, että mä oon tarpeeksi aikuinen, etten moiseen ryhdy. Voin myös väittää,että jokainen joka mut on arvioinut menneisyyden perusteella, ei todellisuudessa tiedä musta mitään.
Mä huomaan usein kuormittavani päätäni stressillä,ahdistumisella ja millon milläkin. Mä en edes muista, koska mä oisin täysin ollut miettimättä mitään,saatika huolehtimatta mistään. Koska huolestun rahasta, koska omista ajatuksista, koska siintä mitä toinen musta on mieltä. Millon mistäkin ja tiedän - turhasta. Mä huomaan vieväni ahdistuksen sille tasolle, ettei siintä nauti edes vieressä oleva. Siintä ei nauti edes mun pää.
En tiedä,mitä pyrin tällä tuomaan esille. Mutta ennen kun tuomitset toisen, opi tuntemaan tuomitsemasi ihminen nykyisyys ja se että olet itse täydellinen ja täysin synnitön.
Antaa jokaisen kukkasen kukkia ja eletään jokainen elämää ja tehdään elämästämme juuri niin täydellisiä kun ollaan aina haluttu, miettimättä toisen menneisyyttä. Keskitytään tähän hetkeen.
Ihanaa viikonloppua ja Kauniita unia! <3
-Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti