Se mitä on takanamme tai edessämme, on pientä verrattuna siihen, mitä on sisällämme.

Kai tänne vielä toinenkin blogi kirjotus mahtuu, ajattelin kertoo siintä millä polkasin aamuni käyntiin, nimittäin tän päivän Cross Training oli oudolla tapaa samaan aikaan kunnon rääkki ja samalla sai tyhjennettyä mielestä KAIKEN, siis aivan kaiken!

Moni ehkä ajattelee, että ne treenit on aivan lastentarha touhua, mulle ne ei todellakaan oo, samaan aikaan kun oon vasta "aloittelija" oon kuullut myös paljon kehuja kehittymisestä ym. Se on mieltä keventävää ja antaa voimaa painaa satalasissa! ja se miksi mä koen että on vedettävä satalasissa,on siksi että unelmien eteen on tehtävä töitä,eikö ? Mun unelma tällä hetkellä on se että saan hyvän ja terveellisen näköisen kropan. Eilen punnitsin ja tähän mennessä kiloja on tippunut se -15 kg ja se on jo sellanen liputuksen ja aaltojen aihe musta, koska se on todella iso askel jo.

Treenit Training Camp Korjaamolla on mun mielestä aivan sairaan hyviä, enemmänkin - ne on parhaita! Mä oon itseni jo ylittänyt siinä,että mä lähin tekeen sitä ja joka treenissä koen ylittäväni itseni ja mielen ja vien rääkeillä kroppani ihan uusiin ulottuvuuksiin ja alueille, enkä mä ole lopettamassa, pikemminkin vauhti on vasta saatu päälle ja se kiihtyy. Motivaatiota mä haen huomaamalla pieniä muutoksia itsessäni,se saa mulle lisäpotkua antaa itestäni vielä enemmän.

Tänään Cross trainingissa keskityttiin siis käsiin, oli hiukan jo eilisestä Kahvakuula tunnista väsyneet,mutta nyt ne on kyllä jo hiukan enemmän hapoilla. Sain suosituksen pitää lepopäiviä, sillä tää viikko on ollut kova ja on pistetty kroppaa koetukselle ja annettu kyytiä. Korjaamollahan ei vauhti hidastu kesken treenin vaan siinä vaiheessa annetaan vielä enemmän. Ja tänään mä annoin kaikkeni, tyhjensin voimani,mieleni - KAIKEN. Keskusteltiin myös siintä , mikä mulla on se joka saa muhun lisä potkua ja siintä,että mulla on syy,miks jaksan. Se on se lupaus mun siskolle. Ja se että mä opin Satulta että periks ei anneta eikä saa luovuttaa vaikka kuinka väsyttää ja uuvuttaa, periks annetaan vasta sit kun kroppa totaalisesti antaa periks eikä kestä.

Mä olen ite todellakin yllättynyt,kuinka paljon puhtia sitä on löytynyt, yhtäkään treeniä en oo lopettanut kesken,vaikka kuinka tuntuis hyvältä vaihtoehdolta,vaan mä puristan vikatkin voimat siihen. Mä olen saanut ihan uudenlaista voimaa ja voiton tahtoa - Joten periks mä en tule antamaan! :)

Tästä on mukava jatkaa Perjantaita,vaikka huominen kummitteleekin pelottavasti ja siintä tulee raskas päivä. Mutta näillä mennään!

- Jonna